Huh huh, nämä blogitekstit alkavat tuntua kohta jo ylitiöpositiivisilta. Voiko painon pudotus olla näin helppoa..?! Ensimmäisen päivän muistan kyllä elävästi ja pitkään... Se oli todella nälkäinen päivä, kun en ymmärtänyt, miten päivän ruokamäärä kannattaisi jakaa. Mutta sittemmin tuntuu kyllä sujuneen yllättävän keveästi ja kivuttomasti. No jaa, olenkin aina ollut sitä mieltä, että se on mun tapauksessa vain korvien välissä se ongelma, ettei paino putoa. Olen ollut liian laiska ja liian mukavuudenhaluinen. Vaan nytpä tuli erinomainen syy laihtua ja kun minä oikeasti päätän jotakin, niin sitten yritän mennä määränpäähän vaikka läpi harmaan kiven. Toisinaan tuumailen, että monenkohan kilon jälkeen kaverit ja sukulaiset alkaa huomaamaan jotain..? Positiiviset kommentit eivät tietenkään olisi pahasta, vaikka jaksan minä näinkin, kun näen itse tulokset ja Lohikäärmeen kanssa voin asian kuitenkin jakaa. Edellisestä laihtumisesta on vain niin paljon aikaa, etten tosiaan muista, missä välissä ihmiset alkoi huomata. Silloin laihduin kaikkiaan 14kg. Monet kysyi, jotta oonko mä vielä aikuisiällä venynyt pituutta, kun näytän niin erilaiselta. Ja kun sanoin, etten ole kasvanut, niin ne tajus, että sitten on painoa kyllä lähtenyt. Moni ihminen toki hokas ihan suoraakin, mitä on tapahtunut. Ja voi että tuntui hyvältä silloin uusia vaatevarastoa ja pukeutua oikein viimeisen päälle mukaviin vetimiin! Sitä hetkeä odotellaan taasen...