torstai, 3. elokuu 2006
Hyvää huomenta!
Huh huh, nämä blogitekstit alkavat tuntua kohta jo
ylitiöpositiivisilta. Voiko painon pudotus olla näin helppoa..?!
Ensimmäisen päivän muistan kyllä elävästi ja pitkään... Se oli todella
nälkäinen päivä, kun en ymmärtänyt, miten päivän ruokamäärä kannattaisi
jakaa. Mutta sittemmin tuntuu kyllä sujuneen yllättävän keveästi ja
kivuttomasti. No jaa, olenkin aina ollut sitä mieltä, että se on mun
tapauksessa vain korvien välissä se ongelma, ettei paino putoa. Olen
ollut liian laiska ja liian mukavuudenhaluinen. Vaan nytpä tuli
erinomainen syy laihtua ja kun minä oikeasti päätän jotakin, niin
sitten yritän mennä määränpäähän vaikka läpi harmaan kiven. Toisinaan
tuumailen, että monenkohan kilon jälkeen kaverit ja sukulaiset alkaa
huomaamaan jotain..? Positiiviset kommentit eivät tietenkään olisi
pahasta, vaikka jaksan minä näinkin, kun näen itse tulokset ja
Lohikäärmeen kanssa voin asian kuitenkin jakaa. Edellisestä
laihtumisesta on vain niin paljon aikaa, etten tosiaan muista, missä
välissä ihmiset alkoi huomata. Silloin laihduin kaikkiaan 14kg. Monet
kysyi, jotta oonko mä vielä aikuisiällä venynyt pituutta, kun näytän
niin erilaiselta. Ja kun sanoin, etten ole kasvanut, niin ne tajus,
että sitten on painoa kyllä lähtenyt. Moni ihminen toki hokas ihan
suoraakin, mitä on tapahtunut. Ja voi että tuntui hyvältä silloin uusia
vaatevarastoa ja pukeutua oikein viimeisen päälle mukaviin vetimiin!
Sitä hetkeä odotellaan taasen...
Kommentit